Kuplia!

Bublaa.comin povataan olevan jopa Facebookin vertainen yhteisö. Toivotaan. Bublaa on hauska. Pyöreä. Harmiton. Bublaassa voit olla kuka tai mikä tahansa ja muuttaa bublaa-minääsi tarpeen mukaan. Roolileikkejä kuplassa.

Bublaan beta-versio ei ole täydellinen, mutta käytettävä silti. Kuplia on luotu jo yllättävän paljon, joskin sisältö puuttuu. Käyttäjäkunta näyttää vain odottavan, että sisältö ilmestyy. Eikä se ilmesty ellei sitä itse luo.  Uusia palveluita ja sovelluksia launchataan ja haudataan liian usein. Nyt innokkaimmatkin käyttäjät, pioneerit ja uteliaat eivät jaksa. Käydään kurkkaamassa ja odotetaan, josko joku muu tekisi jotain. Onko käyttäjien luoman sisällöntuotannon aika ohi?

Minä rupesin bubbleriksi: kuulun Shoes, Travelling ja Chocolate -kupliin. Vähintään. Kevyttä. Seuraavaksi menen tekemään kuplia! Tulkaa mukaan!

Isoäiti ja tietokone

Isoäitini sai tietokoneen muutama kuukausi sitten. Hän täytti tänä vuonna 76 vuotta. Hän osaa lähettää sähköpostia, liittää sähköpostiin valokuvan, maksaa laskunsa nettipankissa, siirtää digikuvat kamerasta koneelle, siirtää hänelle lähetettyjä valokuvia sähkööpostin liitteestä koneelle. Osan näistä ihan ilman ylöskirjoitettuja ohjeita. Hänellä on tarkat ohjeet  siitä, kummalla hiirennäppäimellä tulee klikata ja kuinka monta kertaa. Laskujen maksaminen hoituu ihan ilman ohjeita, samoin sähköpostin lähettäminen.

Ongelmia esiintyy heti, kun tapahtuu jotakin odottamatonta. Jos kansionäkymä on erilainen kuin aikaisemmin, tai näytölle ilmestyy virheilmoitus. Mikä silloin neuvoksi. Tietysti nopea koneen sammuttaminen, jotta "mitään ei katoa". Virheilmoitukset ovat pelottavia.

Niin. Pankkien palvelut on tehty ihmisille. Sähköpostin lähettäjäksi on ajateltu ihminen. Mutta entä käyttöjärjestelmien käyttäjä? Miksi kuvien siirtäminen koneelle on hankalien, nimeämättömien ja ohjeistamattomien toimintojen takana? Miksi virheilmoitus harvoin kertoo mitään todellista ja ymmärrettävää virheestä? Saatika siitä, miten virheilmoitukseen tulee suhtautua.

Vaikka kaikki käyttäjät eivät ole isoäitejä, ihmisiä he kai kuitenkin ovat?

Alan kerätä virheilmoituksia ja nauran niille.

Jos asiakas ostaa väärin, oletko myynyt oikein?

Microsoft oli teettänyt tutkimuksen, jolla selvitettiin, ovatko ohjelmistoprojektit hallussa suomalaisissa yrityksissä. Tutkimuksessa oli mukana noin 3500 yritystä, vastausprosentti oli 12,5. Tulokseksi keskustelujen edetessä saatiin itseriittoisasti asiakkaan osaamattomuus. Asiakas ostaa väärin.

Tutkitut organisaatiot olivat kohtalaisen pieniä, ja harvassa niissä oli ammattilaista vetämässä ohjemistoprojektia. Asiakkaalla on oma osaamisalueensa, jonka tukena ohjemistot ovat. Asiakas hankkii ohjelmiston ulkopuolelta, koska olettaa toimittajan olevan oman alansa ammattilainen. Ja varmasti toimittaja onkin oman ohjelmistoalan ammattilainen. Mitä tulee vaikkapa tuotekehitykseen. Mutta asiakkaalla ei välttämättä ole tiedossa kaikkia teknisiä toteutusmahdollisuuksia jne. Eikö toimittajan kuulu kaikessa asiantuntevuudessaan tukea ostoprosessia omalla osaamisellaan? Sen sijaan, että tuomitaan asiakas osaamattomaksi ostajaksi, pitäisi kenties mennä itseensä ja katsoa, kuinka hyviä myyjiä omassa toimittajaorganisaatiossa ollaan.

Asiakkaalla on nippu tarpeita, joihin halutaan ratkaisu, jotta he voivat toteuttaa omaa ammattitaitoaan. Toimittajan tehtävä on tarjota vaihtoehtoja ratkaisuiksi ja ottaa kantaa mikä toteutusmalli on järkevin. Asiakas pitää tuntea, ja asiakkaan kanssa pitää uskaltaa olla eri mieltä - jos se on asiakkaan etu.